Gene–lifestyle associations in major noncommunicable diseases and lifespan

Populaatiovaihteluun tarttumattomien tautien riskissä ja eliniän pituudessa vaikuttavat sekä perimä että elämänkulun aikaiset elintavat ja näiden monimutkaiset vuorovaikutukset. Aiemmat perhe- ja geenitutkimukset ovat osoittaneet, että sekä elintavoilla, kuten fyysisellä aktiivisuudella, että eliniällä on polygeeninen perusta. Perimän vaikutusta näiden piirteiden vaihteluun on kuitenkin ollut vaikea mitata perinteisin geenitutkimuksin. Tämä väitöskirja tarkasteli, miten fyysiseen aktiivisuuteen ja elinikään liittyvät geneettiset alttiudet ovat yhteydessä väestötason vaihteluun fyysisessä aktiivisuudessa, aerobisen kunnon tasossa, kardiometabolisessa terveydessä, ikääntymiseen liittyvissä taudeissa ja kuolleisuudessa. Tähän väitöskirjaan sisältyvät tutkimukset toteutettiin kolmessa laajassa ja toisistaan riippumattomassa kohortissa: Trøndelagin terveystutkimuksessa (N = 47 148), FinnGenin aineistojulkaisussa 11 (N = 376 753) sekä vanhemmassa Suomalaisessa kaksoskohortissa (N = 5576). Geneettistä alttiutta fyysiselle aktiivisuudelle ja eliniälle arvioitiin polygeenisillä summamuuttujilla (PGS). PGS:ien yhteyksiä terveyteen liittyviin ominaisuuksiin, tautitapahtumiin ja kuolleisuuteen tutkittiin poikkileikkaus- ja pitkittäismallinnuksella. Tulokset osoittivat, että fyysisen aktiivisuuden PGS selitti vain hyvin pienen osan vapaa‑ajan fyysisen aktiivisuuden vaihtelusta. Tämä johtunee sekä geneettisen menetelmän heikkouksista että vaikeuksista mitata pitkäaikaista käyttäytymisen muotoa luotettavasti eri kohorteissa. Vaikka PGS:n yhteydet kardiometabolisiin riskitekijöihin ja sairauksiin olivat heikkoja, ne viittasivat fyysisen aktiivisuuden ja kardiometabolisen terveyden osin jaettuun geneettiseen taustaan. Eliniän polygeeninen summamuttuja (PLS) oli yhteydessä ennenaikaisen kuolinuhkaan ja useiden tarttumattomien tautien uhkaan, mutta vaikutuskoot olivat pieniä ja osittain iästä riippuvaisia. Työssä käytetty PLS näyttää kuvastavan yleistä perittyä biologista alttiutta tai vastustuskykyä sairauksille, mutta sen ennustearvo kliinisessä riskinarvioinnissa on toistaiseksi rajallinen. Kun geneettisiä ja elintapatekijöitä tarkasteltiin samanaikaisesti, erityisesti tupakointi ja naissukupuoli olivat selvästi voimakkaampia kuolinuhan ennustajia kuin PLS. PLS selitti kuolinuhan vaihtelusta suunnilleen yhtä paljon kuin vapaa‑ajan fyysinen aktiivisuus, painoindeksi ja alkoholinkulutus. Tulokset viittaavat siihen, että nykyiset PGS:t pystyvät kuvaamaan vain osan perimän monimutkaisista vaikutuksista sairastavuuteen. Lisäksi geneettiseen riskiarviointiin perustuva eliniän ennustaminen ei tämän väitöskirjan tulosten perusteella tuo merkittävää lisäarvoa pitkäaikaiseen elintapaseurantaan verrattuna.